SALSABILIN BLOGI

10.9.2026

Herääminen omaan elämäänsä

Dante aloittaa Jumalaisen näytelmän kuvauksella, joka pysäyttää minut. Elämänsä keskellä hän havahtuu pimeässä metsässä ja huomaa kadottaneensa oikean tiensä. Hän ei edes tiedä, miten on sinne joutunut – hän on kulkenut kuin puoliunessa.  

Tunnistan tuon tunteen.   

Minunkin matkani oman elämäni merkityksen etsimiseen alkoi eräänlaisesta havahtumisesta. Huomasin eläväni elämää, joka ei tuntunut omalta. Olin kulkenut eteenpäin, yksi valinta oli johtanut toiseen, vuodet kuluivat, ehkä osittain aivan kuin puoliunessa, kunnes jossain vaiheessa pysähdyin ja tajusin, etten enää oikein tiennyt, kuka olen tai mihin olen matkalla. Tein työtä, josta maksettiin hyvä palkka, mutta se ei tuntunut merkitykselliseltä, monet rakkaat harrastukset kuten pianon soitto, tanssi, sukeltaminen olivat jääneet pois elämästä jo vuosia aikaisemmin ja kuuluin uskonnolliseen yhteisöön, jonka tiukat säännöt ahdistivat. Ihminen tuli hyväksytyksi, jos hän oli tietynlainen ja noudatti tiettyjä sääntöjä, ja vika oli yksilössä, jos hän ei sopeutunut ehtoihin. 

Olin kadottanut itseni. Olo oli tyhjä ja ahdistunut. Sieluni pimeä yö alkoi.  

Lähdin etsimään vastausta siihen, mikä tekee elämästä merkityksellistä. Alkuun en miettinyt, kuka minä olen kaiken sen alla, mitä minulta on odotettu, miten olen oppinut selviytymään ja navigoimaan elämässä ja millaiseksi olen yrittänyt tulla. Aloin kuunnella podcasteja itsensä kehittämisestä ja asetin tavoitteita jälleen kerran, minkälaiseksi minun pitäisi muuttua. Carl Jungin tekstit alkoivat resonoida ja aloin perehtyä niihin syvemmin. Monet hänen ajatuksistaan ovat avautuneet aivan uudella tavalla kuunneltuani lukuisia kuolemanrajakokemuksia. Ego haluaa identiteetti titteleitä, saavutuksia ja tavoitteita. Sielu haluaa autenttisuutta, kasvua ja eheyttä.

Lapsuudesta lähtien alamme kätkeä totuuttamme miellyttääksemme ihmisiä, joiden huolenpidon varassa olemme ja otamme rooleja ansaitaksemme hyväksynnän. Ihmissuhteista tulee vaihtokauppaa, hyväksyntä ja rakkaus ovat ehdollista ja suorituksista riippuvaa.  Ihminen alkaa antaa merkityksiä kokemuksilleen ja huolimattomille kommenteille: “Etkö vieläkään saanut sitä valmiiksi”, “Anna näytän paremman tavan tehdä asia” jne. Meistä huolta pitävien ihmisten epäluulot ja pelot iskostuvat meihinkin ja syntyy monenlaista turvattomuutta rahasta tai selviymisestä, syyllisyyttä ja kontrollin tarvetta. Riittämättömyys tuntuu olevan yksi aika yleinen tunnetila, usein varmaan tiedostamaton. Tiina Ekmanin kirja Huijarisyndrooma kuvaa hyvin tunnetilojani työskennellessäni 15 vuotta IT-alalla konsulttina. Perfektionismi ja pelko osaamattomaksi ja epäpäteväksi paljastumisesta ajoivat tekemään yhä enemmän. Mikään suoritus ei riittänyt vakuuttamaan itseä siitä, että on tarpeeksi hyvä.  

Muutosvaiheessa pelko, epäilys ja itsensä sabotointi voivat ajaa takaisin vanhaan minään ja entisiin tapoihin. Vanha minä ei kuitenkaan enää toimi, ja entiset roolit ovat täyttäneet tehtävänsä.  Uusi elämä ei vielä kanna, ja välivaihe voi tuntua sotkuiselta. Syntyy sisäinen tauko kahden erilaisen elämäntavan välillä. 

Carl Jung kuvaa transformaatiota hitaana, kerros kerrokselta avautuvana muutoksena. Kun yksi kerros toisensa jälkeen karisee pois, pääset yhä lähemmäs jotakin olennaista – todellista itseäsi.  

Buddhalaisuudesta olen saanut toimivia meditaatioharjoitteita irtipäästämiseen, jopa käsitykseen siitä, kuka olen. En ole ajatukseni, en ole kuuloni, en ole näköni, en menneisyyteni. En ole tunteeni. Viha, suru, pelko voivat kulkea lävitseni. Näen ja nimeän ne, en kerro niistä tarinaa, oikeuta tai analysoi niitä. Kuka siis olen ja mikä on elämäni merkitys? Kysymysten asettaminen itselle on sisäinen kutsu avautumiselle. 

Jotain alkaa hiljalleen muuttua. Alat aistia itsesi suoraan elävänä mysteerinä, sen todellisen minän, joka on odottanut oikeaa hetkeä tullakseen esiin. Käsityksesi itsestäsi muuttuu joustavammaksi. Jokin sisälläsi yrittää ohjata sinua, johdattaa sinua eteenpäin. Se ei kutsu sinua hyppäämään johonkin uuteen, vaan heräämään siihen, minkä jo pohjimmiltasi tiedät.  

Kun muut ihmiset näkevät sinut kirkkaasti ja aidosti, se voi rohkaista tätä muutosprosessia. Myötätuntoisesti tarjottu näkeminen ja ymmärrys voivat olla voimakkaampia kuin korjaaminen tai muuttamaan pyrkiminen. Kun joku todella näkee sinut, sinut kutsutaan samalla näkemään itsekin, kuka todella olet – kaiken sen alla, mitä muut ovat sinuun heijastaneet. Ego saattaa vastustaa, mutta alitajunta ei koskaan unohda sitä, mitä todella olet. Tietoisuuden ydin ohjaa kohti kokonaisuutta ja eheyttä. Mielen keskus sisältää valon ja varjon. Varjo sisältää pelkomme, heikkoutemme ja jopa käyttämättömän potentiaalimme.

Integraatio on pitkä prosessi ja uusien rutiinien luominen on tapahtunut hiljalleen kokeilemalla monia asioita. Aamurutiineista on tullut erityisen tärkeitä. Rakkaat harrastukset, jotka jäivät vuosiksi pois, ovat jälleen elämässäni mukana. Juokseminen, uiminen, tanssi ja pianonsoitto tuovat iloa ja lisäävät hyvinvointiani.  

Työkuviot menivät täysin uusiksi ja perustin oman yrityksen. Entisen elämän kauppatieteiden maisterin opinnot IT-painotuksella ja pitkällä raportointi-ja budjetointi työkokemuksella eivät tuntuvat nyt kuitenkin tukevan nykyistä elämääkin, vaikka päädyinkin sitten opiskelemaan myös laborantiksi ja kiinalaista lääketiedettä ja nykyään olen akupunktiohoitaja. 

Kun on pitkään elänyt suorittamisen, kontrollin ja ulkoisten odotusten varassa, yhteys omaan sisäiseen kokemukseen voi heikentyä. Jooga nidrasta on tullut minulle tärkeä tapa pysähtyä kuuntelemaan ja integroimaan kehollisesti muutosta, mikä on tapahtunut ajatuksissani, maailmankuvassani ja elämäni kaikilla osa-alueilla. Palaan myöhemmissä osissa integraatioprosessiin syvemmin ja kokemuksiini esimerkiksi EMDR:stä sekä integroivaan kirjoitustapaan. 

Mietin toisinaan kuulemaani ajatusta, että suurin transformaatio tapahtuu muistamalla. Kuolemanrajakokemuksiin perehtyminen on herättänyt mielessäni kysymyksen, miten paljon muistettavaa on tai miten paljon haluan edes muistaa tai on tarpeellista muistaa. Kun kerran on alkanut herätä, muistaa ja avautua, ei kuitenkaan voi palata uneen ja huomaan palaavani yhä uudestaan tutkimaan energiakeskuksia ja kiinalaisen lääketieteen opinnoissa esiin tulleita ajatuksia alkuperäisestä essenssistä ja kosmisesta yhteydestä. Rajan toisella puolella käynneillä on kokemus muistamisesta itsestään paljon syvemmällä ja todentuntuisemmalla tasolla. Heillä on myös usein vaikeaa palata tähän todellisuuteen sen muiston kanssa ja integroida sitä tähän elämään. Palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmissä blogikirjoituksissani. 

Itselleni on tullut tärkeäksi keho-mieli yhteys ja läsnäolo tässä kehossa, tässä hetkessä, henkinen kasvu ja yhteisöllisyys. 

Mitä sinulle tarkoittaa tuleminen enemmän omaksi itsekseen? Oletko kokenut sielun pimeän yön? Tule mukaan keskustelemaan aiheesta.